Runokokoelma

 Alku


olen syntynyt kuohuna 

kosken ikuisesta soinnista 

 

tulin vapaana ja kirkkaana 

vellomaan lakanoihin  

tanssimaan maailman helmoihin  

tuuleksi äitini helmoihin 

 

venymään rantaviivan juoksuun 

vaipumaan pintajännityksen kantoon 

 

ja minä menen 

upposukelluksen lohdulliseen kipuun  







Puhdistus


silmistäni virtaa öljy

huuhdon alastoman kehoni

luisten rantojen nousuvedessä








Pimeys ottaa kiinni nilkoistaan

pimeys nostaa pelon taivaaksi

pimeys painaa lakanan kasvoille

pimeys nostaa hiukset sekaisin

pimeys painaa ajan piiloon

Kun silmäni avautuvat kirkkaimpaan

aamuun, unohdan sinut



Kesäyö


lojua veneen kannella

palaa säteilevästä taivaasta

nukahtaa ikkuna selällään

nukkua yö kyljellään

kääntää päivä ympäri

nojata vasten kattoa

lyödä pää seinään

ja seinä läpi pään






Herätys


tiputtaudun sängyltä














2. alku


minä olin siinä

sinä olit siinä myös


risteävässä illassa

pysähdyimme aloilleen


kuljimme seuraavan elämän 

alkuun



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

Novelli