Luo vaan!

Novelli Hän juoksi mättäiden yli, puikkelehti puiden väleissä. Kuusten oksat piiskasivat kyynelten kastelemia kasvoja. Hän juoksi, pakoon todellisuutta, mutta vaikka hän kuinka kiihdytti vauhtiaan, hän ei päässyt sitä pakoon. Se seurasi häntä kaikkialle. Hän kuuli naurua korvissaan. Hän näki edessään ilkeät kasvot. Ja vaikka kaikki tuo oli tällä hetkellä vain kuvitelmaa, se oli hänelle melkein joka päivistä arkipäivää. Metsä hänen ympärillään oli pimeä, ahdistava. Hän pysähtyi huohottaen, sydämen jyskytys kaikui korvissa. Hän käpertyi mättään päälle, painoi kädet korvilleen, huusi. Se auttoi. Hän katsoi käsiään, haavojaan. Ne olivat tuoreita. Hän oli itse tehnyt ne. Hän oli tehnyt ne niiden takia, jotka häntä joka päivä odottivat koulun portilla. Hän rankaisi itseään siitä, millainen oli, siitä, että oli erilainen. Vaikka se ei edes ollut hänen syytään. Kävelen neulasten peittämää metsäpolkua lammelle päin. Metsä ympärilläni on hiljainen, rauhallinen. Kaukana edessä lammen v...

Runokokoelma vuodenajoista Talvipakkanen                                                                                      On synkkä ja pimeä marraskuinen sää,                                                 tuuli humisee, lunta pyryttää, autojen katoilla on lunta. Haluaisin vain olla ja nukkua talviunta. Kävelen bussipysäkiltä kohti kotia...

Runokokoelma Kerttu Lehtonen 17B Soittolista (Huom! Manuaalinen järjestys on väärinpäin! Muuta järjestys viimeisimmät lisäykset - järjestykseen, jotta kappaleet ovat samassa järjestyksessä kuin runot kokoelmassa) Suosittelen myös avaamaan soittolistan uudella välilehdellä, jotta runoja pääsee lukemaan samanaikaisesti https://www.deezer.com/fi/playlist/5651387722 Kymmenen kappaletta Se, mitä jumala haluaa Paratiisin kukat kukkivat, tuovat oranssin ja keltaisen sävyjä esille On elämän juhlan aikaa, se kesän myöhäisillan lämpö Palvomme häntä, oi missä olet? Tyyneys Avaan eväskorin Asetan ruudullisen lakanan Rentoudumme yhdessä Kaikki on hyvin - ei huolia Pieni oravakin saapuu luoksemme Onhan tämä kuin lastenohjelmasta Iloisuus, mutta ennen kaikkea tyyneys Hiljaa Yöllä kuunvalossa, ympärillä muuten pimeää Se on salaista, on oltava todella hiljaa shhhh Kuuletko sen huuhkajan, sen metsästävän pedon On oltava varo...

Mikä olen? Käytän valheellista kieltä, joillekin aiheutan pahaa mieltä. Kansa on paikkani valinnut, keskityn epäolennaisiin yksityiskohtiin. Yhdysvalloissa olen erittäin tunnettu. Valheen valta on suuri. ⧫ Kaikella on hinta. Toimeentulolla, surulla, rakkaudella, petoksella, rohkeudella. Elämä ostoskärryissä. ⧫ ⧫ 1431128219 Kun näin sinut ensimmäisen kerran ihastuin. Kun sain sinut syliini rakastuin. Olit ensimmäinen aito ystäväni. Kun lähdin kouluun odotit. Kun tulin kotiin iloitsit. Sinun luoksesi pääsemistä odotin. Yhdessä olimme seikkailuilla tutkimme. Juoksimme kilpaa leikimme. Kesäisin otimme aurinkoa yhdessä nautimme. Hetket kanssasi ovat unohtumattomia korvaamattomia. Iltaisin tulit viereeni nukkumaan lämmittämään. Joka päivä olit onnellinen. Ajattelen sinua joka päivä muistelen. Suruni on sanoinkuvaamatonta käsin kosketeltavaa. Toivon, että muistat minut siellä taivaassa...

Runokokoelma Saatanan Raamattu Pimeys Pimeydessä yksinään haaveillen, yksinäisyys paljastuu. Pimeydessä silmät siirussa haarustellen, sokeisuus paljastuu. Pimeydessä ajatusten esiin tullessa, järjettömyys paljastuu. Pimeydessä tehden mitään, välinpitämättömyys paljastuu. Pimeydessä kivun levitessä kehoon, huudon kaikuvan, veren vieriten, kyyneleiden tippuvan. Avuttomuus paljastuu. Pimeyttä syleillen, paljastan todellisen itseni. Pieni poika Järjettömänä pitivät tätä pientä poikaa. Hän, kuka auttoi vieraita. Hän, kuka jakoi ruokansa. Hän, kuka oli nääntymässä. Hän, kuka eläimiä rakasti. Hän, kuka kaikkia rakasti. Hän, kenelle kipu oli vieras. Hän, kenen sydän oli vahva. Hän, tämä pieni poika, kuka kalliolta alas putosi. Päiväkirja Olenko pettymys? Perheeni hylkäämä, pieni paska. Ei avun apua, ei ymmärrystä heru. Kukaanko välittää, kukaanko haluaa. Pakkoko jaksaa, ei voimat siihen riitä. Hento kosketus Vei...