Runokokoelma
Murheellisten runojen maa Terve, väritön viljaneste, terve, jumal kultasuu! Sua ain tahdon kunnioittaa humaltuen tomuhuun, sulle annan rahani, sulle kannan varani mä kodissani kontien, oi viina ijankaikkinen! Putkassa, maatessani muistan voimaas lohduttavaa. ------------------------------------ On pohjoisessa hiljainen maa tuo metsän kohdussa. Siel talven ihmiset surulliset kaupungeissa mumisee, kuin morsian niin varaton taas on kesäkin surullinen tässä maas. ---------------------------------------- Kasvoi uros urhee Kontulassa, Tuomo, emäntänsä heimolainen; teki työtä, joi kuin peikko; millon pilveä hän pöllytteli väsymättä, millon möyriskeli Kontulassa, tuhti kuin korven karhu talvikoutoansa rakentaissaan. ------------------------------ Katseleevi lakeutta jäljissänsä nuori mies, epätoivo hänen kasvoilt loistaa, toivo sossun tuesta tulevast. Niin hän seisoo surun katseel: nainen puhelimessa motkottaa, lompakon pöydä...