Yksi lohikäärmeistä
Yksi lohikäärmeistä Hautajaisten jälkeen mikään ei palannut ennalleen. Siinä missä Holormin kylä oli ennen ollut täynnä elämää ja iloa, oli se nyt eloton ja harmaa kyläpahanen, paikka, johon Harald ei kuulunut. Nämä ihmiset olivat hänen isänsä väkeä, eivät hänen: kävellessään kylän hiekkakatuja pitkin Kavala vieressään hän tunsi kyläläisten terävien katseiden porautuvan hänen selkäänsä, he tuomitsivat häntä. Kyläläiset yrittivät kovin esittää hänelle hyväksyvänsä hänet ja lohikäärmeet, mutta heistä kuiskailtiin: “Mitä tuo kummajainen tekee täällä, nuo hirviöt eivät kuulu tänne”, “Miten hän voi olla suurelle Eldur Toiselle sukua?”. Harald yritti parhaansa mukaan olla välittämättä kyläläisten sanoista hänen selkänsä takana. Hän istui lapsuudenkotinsa katolla ja katsoi alas kotikyläänsä, joka kylpi aamuauringon valossa. Muutama lohikäärme lensi korkealla pilvissä. Tässä kylässä hän oli varhaisen lapsuutensa viettänyt, ja se tuntui samaan aikaan niin tutulta mutta silti niin oudolta, ja ky...