Runokokoelma: Voikärpänen

 VOIKÄRPÄNEN

RAKKAUDEN REITTI

olin se yksi monesta joka pelkäsi

jolle se ei ollut helppo matka

luottaa itseensä

istuin bussissa kun tajusin sen

taidan pelätä liikaa, että onnistun

olen monta kertaa epäonnistunut, koska pelkäsin liikaa

tässäkin asiassa se taitaa pitää paikkansa

en tiedä voinko antaa pahimpia puoliani

onko ne liian pahoja sinulle näytettäväksi

en uskalla jakaa itsenäni kahtia

jakaa muistoja joita joskus välttelen

uskallanko näyttää kaikki puoleni

fyysiset ja henkiset

kuitenkin lopuksi on vai me kaksi

ei kukaan muu kuin vain me kaksi

VEDEN REITTI

Kävelet kiviportaita pitkin

varpaidesi välissä vilisee hiekka

astut laiturille

askeleet saavat aikaan natinaa

istut tikkaiden viereen 

kastat jalkasin hitaasti kylmään veteen

katson kun suljet silmäsi ja vaivut unelmaasi

vesi rauhoittaa

pitää parhaiten kaikki salaisuuteni

kuuntelee eikä myönnä virheitä

nappaa sisäänsä kaiken minkä se haluaa omakseen

ehkä minutkin

olen vain minä

minä jota itse rakastan

mutta muut ei uskalla

ONNELLISUUDEN REITTI

reitti jota ei löydä kukaan

se löytää sinun luoksesi

se täytyy ansaita

sitä on vaikeaa edes kuvailla

se on liian omakohtainen

yksinäisyys voi tuoda onnea ja surua

toiset kokee ne eri tavoin

menen syleilyyn

luotan

ehkä liikaa

luotan itseeni

voiko sitä tehdä liikaa?

SURUN REITTI

et halua uskoa

kylmänväreet valtaa kehoni kuin kuolemaan johtava tauti

puren hammasta

sillä pääsee pitkälle

voima kulkee käteen ja äänihuulille

ulos voi tulla mitä vain

kadun sitä myöhemmin

väsymys itkettää minua

se vahvistaa

kasvattaa ripsiäni

saa silmäni punottamaan

lopulta se saa minut nukahtamaan sikeään kuvitelmaan

ITSENÄISTYMISEN REITTI

1 osa

“en mä osaa päättää”

Lyydia kertoo murheistaan

ne tuntuu loputtomilta

koskemattomilta

joka ilta vaan itken

miten mä voisin onnistua

hän on kulkenut kaikki reitit

ja uusi reitti tulee löytää

kulkea sen läpi

hän käy läpi päässään, mutta ääneen

Lyydia kirjoittaa ajatuksena puhelimen muistioon

tunnekuohuissa, rystyset valkoisena hän on kirjoittaa tunteensa

silityksen valassa,

kylmät väreet lämmittäen häntä

kirjoitelmat ovat hänen suurin salaisuus

ja suurin ylpeys

2 osa

Lyydia laittaa kuulokkeet korvaansa

asettaa lempi paitansa päälle joka ylettyy juuri pakaroidenkin yli

alla ei ole mitään muuta

hän laittaa soimaan Michael Jacksonia, Beyoncea

kaikkea mikä saa jalat ja suun liikkumaan mukana

hän tanssii hassusti

mutta kauniisti

hän ihailee itseään

mutta kun astuu ulos ovesta, hän peittää kaiken ylpeyden ja varmuuden sisäänsä

ilme muuttuu vihaiseksi

epävarmuus muuttuu rumaksi

epävarmuus näkyy ilkeinä sanoina

muiden onnellisuus saa surulliseksi

kukaan ei uskoisi hänestä tällaista puolta

3 osa

maalaan perhosia seiniin

keltainen kukoistaa siivillä parhaiten

maalaan aina silloi kun sataa

ilmaista musiikkia

Lyydia rakensi pienenä kaverinsa kanssa puumajan

heti seuraavana päivänä se hajosi

he rakensivat heti seuraavana päivänä uuden

se on kantanut siitä päivästä asti

se symboloi heille ystävyyttä

kestävää ja vahvaa

välillä he ovat toisilleen suurimmat viholliset

koska he tuntevat toistensa heikot kohdat

niillä voi näpäyttää

heidän läheisyytensä kulkee vaiheissa

joskus he eivät näe kahteen kuukauteen

toisinaan joka päivä

läheisyys muuttuu

voi sanoa kaikki suoraan 

tai varot mitä sanot

he molemmat kirjoittivat tunteensa ylös

he ovat kuitenkin aina toisillee tärkeimmät

vaikka eivät sitä ääneen sanokaan

molemmat kuitenkin tietävät sen

natiseva puumaja oli kuin toinen koti

lautoja puuttui ja kattoa ei ollut, mutta maja tuntui paremmalta kuin oma sänky

sade teki öistä siellä parhaita

voikärpäset asettui saateensuojaan majan lautojen rakoihin

voikärpäset kuvaavat heille seikkailunhaluisuutta

voikärpaset

niin he niitä kutsuivat

se oli enemmänkin salakieltä heille

vaikka fiksuimmat sen ymmärsi

he taiteilivat niitä useita toistensa ihoon sinisellä kuulakärkikynällä

mutta vaihtoivat mustaan

toivoivat niiden olevan ikuisia, niin ne toisaalta ovatkin