Uudelle tulevaisuudelle aijon antaa kaiken

Pimeydessä, en kuullut mitään. Tyhjiössä, en nähnyt mitään. Olin kuollut, mutta en muistanut minun aikaisemmasta elämästä yhtään mitään. Halusin tahdollani muistaa jotakin ja koitin keskittyä muistoihin, mutta en pystynyt. Koitin  liikkua, mutta en pystynyt liikkumaan. Odottelin, että jotain tapahtuisi. Jotain tapahtui, näin valoa. Valo alkoi liikkua minua kohti. En tiennyt mitä se valo tulisi tekemään minulle olin niin peloissani. Koitin parhaani mukaan liikkua pois valon tieltä, mutta en pystynyt vieläkään liikkumaan. En pystynyt liikkumaana edestä pois joten valo koski minuun. Sitten heräsin selältäni luolan sisältä. 

Olin ihmeissäni, miten olen elossa joten koitin muistaa uudestaan. Luulin aikaisemmasta yrityksestä, että en olisi muistanut mitään, mutta sitten muistin. Muistin vihdoinkin sen, että olin samurai ja olin asunut tässä maailmassa tämän hulluuden aikana. Se valo joka koski minua, kertoi minulle sen, että joutuisin pelastamaan tämän mailman. Ajattelin, kuinka pystyisin yksin pelastamaan maailman. Päädyin siihen vielä maatessa, että päättäisin edes yrittää, vaikka se tappaisi minut. Nousin kivisestä maasta ja aloin katsomaan ympäristöäni. Katsellessa ympäristöä näin ison oven tunnelin loppupäässä ja haamun puolessa välissä tunnelia. Kävelin haamun luo ja kysyin mitä hän tekee tällä. Hän vastasi oleensa tässä luollassa odotellen ja varoittaen ihmisiä, mutta hän oli ihmeissään, kuinka olisin päässyt tälle puolelle taistelematta  ketään vastaan. Minä vastasin, että minut oltiin tuotu tänne valolta. Haamu vastasi, että  vaikka olen tällä puolella,  varoitan, että  kun menet tuosta ovesta, sinä tulet löytämään vihollisia. Ole valmis taistelemaan. Minä kiitin haamua varoituksesta ja aloin kävelemään oven luo. Jouduin työntämään ovea voimallani ja sain pienen raon auki, joten   jouduin puristamaan itseni siitä ovesta läpi. En ollut valmis siihen, että vihollinen olisi ollut oven toisella puolella, mutta minun selästäni meni miekka läpi. . Ollessani vielä kiinni ovessa, minä kuolin.

Minä heräsin peloissaan. Koskin nopeasti mahaani ja en huomannut sitä miekkaa enää siinä ja kaikki kipuni oli kadonnut. Olin ihmeissään. Oliko se valo joka antoi minulle tämän voiman? Minä päädyin siihen päätökseen, että sen täytyi olla se voima ja jatkoin matkaa. Minä huomasin, että olin erilaisessa huoneessa. Näköjään olin uudelleensyntynyt lerille. Seiniä on oikealla, vasemmalla ja minun takana, mutta iso ovi oli edessäni. Olin huolissaan olisiko vihollisia toisella puolella ovea, mutta tässä huoneessa ei ollut mitään muuta kuin tämä leiri. Päädyin siihen, että aion avata oven. Kun sain oven avattua, auringon valoa tuli sisälle. 

Minä menin varovasti avonaisesta ovesta läpi eikä vihollisia ollu toisella puolella. Minä näin toisen leirin. Minä kävelin leirin luo ja koskin sitä. Sain sellaisen tunteen, että pystyisin olemaan rauhassa tässä leirissä ilman että kukaan pystyisi hyökkää minua vastaan. Sitten minun luokseni tuli ihminen. Kysyin tältä naiselta, mistä hän tuli. Tämä nainen vastasi kertoen, että minun tehtäväni olisi palauttaa tämä maailma järjestykseen ja minusta pitäisi tulla uusi herra tälle maailmalle. Kysyin miksi hän luulee minun onnistuvan tässä tehtävässä. Hän vastasi, että olen erilainen ja kaikki jotka ovat yrittänyt tähän asti ovat luovuttaneet eivätkä jaksa yrittää, mutta minä pystyisin pelastamaan tämän maailman. Minä kysyin mitä hän haluaisi minulta. Hän vastasi, että sinun olisi yritettävä palauttaa järjestys maailmalle. Sitten hän katosi. Minä huomasin, että hän oli jättänyt kellon ja muistikirjan siihen, missä hän oli istunut. Olin ihmeissäni miksi nämä oltiin jätetty. Soitin kelloa, ja hevonen ilmestyi kuin tyhjästä. Tämä hevonen ei ollut vihollinen vaan hän on ystävällinen. Olen tyytyväinen, että minulla on vihdoinkin toveri. En ole varma siitä naisesta vielä, mutta meillä on sama tavoite. On ollut hullu päivä ja en tiedä mitä tulee olemaan edessäni.