Runokokoelma

Murheellisten runojen maa

Terve, väritön viljaneste,

terve, jumal kultasuu!

Sua ain tahdon kunnioittaa

humaltuen tomuhuun,

sulle annan rahani,

sulle kannan varani

mä kodissani kontien,

oi viina ijankaikkinen!

Putkassa, maatessani

muistan voimaas lohduttavaa.

------------------------------------

On pohjoisessa hiljainen maa

tuo metsän kohdussa.

Siel talven ihmiset surulliset

kaupungeissa mumisee,

kuin morsian niin varaton taas

on kesäkin surullinen tässä maas.

----------------------------------------

Kasvoi uros urhee Kontulassa,

Tuomo, emäntänsä heimolainen;

teki työtä, joi kuin peikko;

millon pilveä hän pöllytteli

väsymättä, millon möyriskeli

Kontulassa, tuhti kuin korven karhu

talvikoutoansa rakentaissaan.

------------------------------

Katseleevi lakeutta

jäljissänsä nuori mies,

epätoivo hänen kasvoilt loistaa,

toivo sossun tuesta tulevast.

Niin hän seisoo surun katseel:

nainen puhelimessa motkottaa,

lompakon pöydän juurelt

ottaa mies ja baarin käy.

Taasen työhönsä hän käypi,

nyrkki vilkuu raivaes,

nyrkki vilkuu, nainen mäikyy,

ongelmat miehen sen kuin laajenee.