Runokokoelma vuodenajoista
Talvipakkanen
On synkkä ja pimeä marraskuinen sää,
tuuli humisee, lunta pyryttää,
autojen katoilla on lunta.
Haluaisin vain olla ja nukkua talviunta.
Kävelen bussipysäkiltä kohti kotia.
Ympärillä on hiljaista, tuulee kovaa,
onneksi on kaulahuivi, joka
lämmittää kaulaa.
Kevätaamu
Vihdoin vihertää,
luonto eloon herää.
Linnutkin visertää,
taakse talven kylmyys jää.
Niityllä kävelen,
ystävän kanssa keskustelen.
Kukkien tuoksua haistelen,
luontoa kaunista ihailen.
Kesäpäivä
Kesä, aikaa, jolloin kaikki ovat iloisia.
Ei stressiä, ei murheita, kaikki on hyvin.
Aurinko paistaa poskipäille.
Katson veden pintaa, se kimaltelee upeasti,
laineet liplattavat, jostain kuuluu iloista naurua.
Lokit kirkuvat ja lämmin tuuli puhaltaa.
Se saa vaaleat kiharani hulmuamaan.
Syysilta
Kesä ohi jo on,
taakse kesäillat jää,
pois on lämpö auringon
nyt loppuu tää.
Syksy nyt koittaa,
kylmyys sisälleni tunkeutuu.
Syksy valon pois ottaa,
olisipa vuodenaika joku muu.
Vaikka tää pahalta tuntuu,
täytyy mun hyväksyä tää.
Neljä vuodenaikaa meille kuuluu,
sittenkin rikkaus on näin elää.
Kommentit
Lähetä kommentti