Runokokoelma

Runokokoelma

Saatanan Raamattu

Pimeys

Pimeydessä yksinään haaveillen, yksinäisyys paljastuu.

Pimeydessä silmät siirussa haarustellen, sokeisuus paljastuu.

Pimeydessä ajatusten esiin tullessa, järjettömyys paljastuu.

Pimeydessä tehden mitään, välinpitämättömyys paljastuu.

Pimeydessä kivun levitessä kehoon, huudon kaikuvan, veren vieriten,

kyyneleiden tippuvan.

Avuttomuus paljastuu.

Pimeyttä syleillen, paljastan todellisen itseni.

Pieni poika

Järjettömänä pitivät tätä pientä poikaa.

Hän, kuka auttoi vieraita.

Hän, kuka jakoi ruokansa.

Hän, kuka oli nääntymässä.

Hän, kuka eläimiä rakasti.

Hän, kuka kaikkia rakasti.

Hän, kenelle kipu oli vieras.

Hän, kenen sydän oli vahva.

Hän, tämä pieni poika, kuka kalliolta alas putosi.

Päiväkirja

Olenko pettymys?

Perheeni hylkäämä, pieni paska.

Ei avun apua, ei ymmärrystä heru.

Kukaanko välittää, kukaanko haluaa.

Pakkoko jaksaa, ei voimat siihen riitä.

Hento kosketus

Veitsen hento kosketus, se kylmyyden ja terävyyden tunne iholla.

Hoivaa kuin äiti lastansa talviyönä.

Sen hellyys kuin pilven hattara.

Sen kaunis kosketus, huumaa kuin huume.

Sen lempeä viilto lämmittää.

Ajatukset karkaavat, silmät tuntuvat raskailta, keho ei liiku.

Veitsen hento kosketus, auttaa kauas täältä.

Menetys

Valkoisten seinien ympäröimä huone, petiä pari.

Verhot yhden ympärillä, itku kaikuu.

Kurkistaa, huomaa ruumiin lepäävän rauhassa.

Ei pulssia, väri vaalea, kuollut on hän.

Perhe ympärillä suremassa, antaa osanotot.

Ei reagoi, ei kuule, ei tunne.

Tässä on surunne aihe, vierellänne.

Kauneus

Ne kauniit silmät, nuo loistavat silmät.

Niin kauniit ne on, ei katse pois voi kääntyä.

Tuo kaula, niin sileä se on.

Ihanan pitkä, ei merkkiä voi olla jättämättä.

Nuo huulet, ihanan muhkeat ne on.

Pehmeät suudelmat niistä tulevat.

Se kaunis nenä, ne kauniit korvat, se kaunis vartalo.

Kaikki ylitsepääsemättömiä ovat.

Ei jakaa voi, pidettävä ne suojassa.

Suojassa muiden katseilta, suojassa muilta.

Suojassa ne täällä ovat, kaikkien ulottumattomilta.

Ei ymmärrä, ei halua, mutta suojattava on.

Ei kenenkään muun nähtävissä.

Ei kenenkään muun ihailtavissa.

Ei kenenkään muun koskettavissa.

Ei kenenkään muun omaisuutta.

Ei kenenkään muun ohjattavissa.

Ei kenenkään muun.

Houkutus

Nääntymisen makea tunne, se runtelee sisukseni.

Se syö sisimpääni, se riuhtoo niitä.

Tämä tuskallinen tunne, on se ihana.

Vielä elossa ollaan, huutaa.

Huomioi, ruoki, älä unohda.

Mutta se on liian makea.

Tummanpunainen

Kuinka lempeästi se vierii, tämä tippa rautainen.

Kauniisti jättää jälkeensä vanan punaisen.

Ei huuto eikä anelu estä.

Yksinään ei joudu vierimään, muut kaverit mukana on.

Yhdessä hupiin liittyvät näin erkanneetkin.

Ei hauskaa ilman seuraa olisi.

Apua näyttää tarvitsevan, avata täytyy rakoa enemmän.

Huuto kovempana kuuluu, mutta ei estä.

Ei mitään taakse jätetä.

Kuiviin on vuotanut, ovatko kaikki ulos päässeet.

Kaikki kasassa riemulla yhdessä koossa.

Ei puutu enää mitään.