Rikkinäisen lasin läpi ja Saman auringon alla (kaksiosainen runokokoelma)

RIKKINÄISEN LASIN LÄPI


━━━━━━━━━━━━━
Murheellisuuden kaunis kivi
Peittää rakkauden täyttämää sydäntä
Oman arvioni mukaan
Ei kivisydän tuntea voi mitään
Tuntuu niin painavalta rinnassa
Ei lentoon pääse enään
Tämä painava lasti
Mustasta sydämestä
Paljastuu vielä paljas pinta
Jos pitkään katsot
Saatat nähdä maailman kovettavan sen
━━━━━━━━━━━━━












━━━━━━━━━━━━━
Se myrsky nimettiin sinun nimellä jälkeenpäin
En sitä tiennyt silloin
Että elämäni tuut sotkemaan
Ja reiän sydämeeni jättämään
Istuin myrskyn silmässä
Jossa tuulet eivät sotkeneet tukkaani
Ja sade kastellut ihoani
En ajatellu huomista


Kävelit lopulta ohitseni
Sydämeni särjit pyyhkäisyllä
Myrskyn silmä seurasi sinua
Jätit minut tornadoon pyörivään
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Ei sitä silloin voi vielä tietää
Silloin kun on ympäröity puhtauden verhoon
Ei näe sitä elämän pahuutta
Joka odottaa sinua kulman takana
Kietoutuu sinuun kiinni piikeillään
Ja vaikka yritetään suojella
Suru läpäisee rakkauden verhon
━━━━━━━━━━━━━






━━━━━━━━━━━━━
Sateenvarjo oikeassa kädessä
Rikkinäinen sydän vasemmassa taskussa
Surun seppele on laskettu päähän
Se painaa maahan painollaan
Heikko ruumis taipuu sen alla
Askeleet eteenpäin hidastuvat
Muut juoksevat vieressä
Paino pitää paikallaan
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Minä olen oma paholaisena,
Se henkilö jota minun pitäisi pelätä eniten
Silti kohotan sormeni ja muita syytän ongelmistani
Ei ne minusta voi olla lähtöisiä vaan olosuhteet ne loi
En halua kohdata tosiasioita itsestäni
Ne ovat pahoja unia
Kädenjälkeni virheissä peitän, niin kuin kaiken muun
Epätäydellisyys ei saa näkyä muille
Ja jos se joskus lipsahtaa
Ei se ainakaan minun vikani ollut
━━━━━━━━━━━━━






━━━━━━━━━━━━━
Neljä shottia tequilaa tarvitaan puuduttamaan sydämeni
siltä tuskalta, jonka sinä sille aiheutit


Ensimmäinen on sydänsurulle, jota kannan mukana
Toinen on häpeälle, sillä uskoin sinua
Kolmas on kuiville silmille
Ja neljäs on vain huvin vuoksi
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Onko onnellisuus liikaa pyydetty tässä maailmassa,
Maailmassa jossa mikään ei ole tarpeeksi
Ja kaikki tuntuu olevan liikaa?
━━━━━━━━━━━━

Maailma
Maailma täynnä
värejä, muotoja, ääniä
Ihmissydämet täynnä rauhaa
Ja rakkautta tätä planeettaa kohtaan
Aikojen saatossa muuttui sydämet
Ei enää rauha ja rakkaus
Vaan kylmä itsekkyys
Maailmassa


━━━━━━━━━━━━━
Hiljaisuus, kun avaan suuni…
Kissa kai kieleni vei kun en osaa puhua
Varas sanani ryöväsi
Paholainen hiljensi huudon
Alkoholi pääni sekoitti
Olen näkymätön, mutta kaikki koskevat
Olemassa oleva, mutta kaikki lävitseni kävelevät
Yksin ihmisten ihmisten vieressä seison
Ilman ääniä tai sanoja
Pää sekaisin kaikesta
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Vara kappale, vähän viallinen
Mutta toimiva kun sitä tarvitaan
Hädän keskellä etsitään
Käytetään hyödyksi
Muuten unohdetaan
Ja syrjään työnnetään
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Ei yksinäisellä saarella hiljaista ole
Meri törmää äänekkäästi rantaan
Puiden lehdet hankautuvat toisiinsa
Tuuli kantaa mukana lintujen laulua
Hiljaista siellä ei ole,
Mutta yksin siellä huolia kannetaan
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Liian erilainen
Liian samanlainen
Joukkoon hukkuva
Joukosta erottuva
Ei punaista lankaa jota seurata ja ymmärtää
Läpikuultava ilman salaisuuksia
Lasi täynnä tunteita tai kivi ilman kasvoja
Ollako vai eikö olla
Kun mikään ei ole tarpeeksi
Ja osa on liikaa
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Sitä ei valossa näe
Eikä hyökkäyskannalla tiedetä
Haavemaailmaan upotaan
Omia paholaisia karkuun juostaan
Unohdetaan kaikki oikea tässä hetkessä
kun tähtihetket sokaisee näön
Taakse jää toisten valot ja varjot
Omaan keskitytään
Jotta varjot ei vangitse
━━━━━━━━━━━━




━━━━━━━━━━━━
Syke rinnassa
Viihdyke ilmassa
Hyödyke kertakäyttöön
Roskapönttöön jälkeenpäin lentää
Väärinkäyttö pilannut
Tyttö ilman sanoja
Vallankäyttö oman tahdon vei
Serkkutyttö jonkun
Ruumisarkkuun kömpi
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Kohtaan uutta pelokkaasti
On suuri lasti sydämellä
Maailma koputtaa olkapäällä
Ymmärrän sen sisimmällä
Ei täällä tilaa oo epävarmuudelle
Toivo siirtyy reunemmalle
Pelko astuu eteenpäin
Peitän kaiken luhistuvan
━━━━━━━━━━━━━







━━━━━━━━━━━━
Sinulle, jonka ennen tunsin
Lähellä sydäntäni uinuit
Maailman koputus sinut herätti
Olen pahoillani maailman äänekkyydestä
Valtavirtaan sukelsit oman itsesi hukutit
Katsoin vierestä kuinka itsesi sekotit
Toisten odotuksiin kun vastasit
Olet parempi kuin ne
Kuiskasin sinulle
Mutta päätä pyöritit
Ja muualle katosit
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Nyrkin isku ilmaan
Jäädään odottamaan
Poistiko voiman käyttö
omaa pahaa oloa?
Auttoiko voiman kohdistaminen
särkyneeseen sydämeen?
Onko olo nyt parempi,
kun toiseen sattuu yhtä paljon?
━━━━━━━━━━━━━





━━━━━━━━━━━━━
Kaikki päättyi katkeransuloisiin kyyneliin
Jollakin tavalla tiesin sen aina
Mutta lopussa en nähnyt sitä
Miten jokin niin kaunis
Voi muuttua niin sydäntäsärkeväksi?
━━━━━━━━━━━━━

━━━━━━━━━━━━
Ehkä nyt ei ollut meidän aika
Jos tapaisimme tulevaisuudessa
Tai jos olisimme tavanneet menneisydessä
Meidän tarina olisi voinut olla legendaarinen
Mutta se kirjoitettiin tähtiin jo kauan ennen meitä
Kaikki olisi aina päättynyt näin
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Kahvin tahrat hihassani
Erottuvat valkoisesta paidasta
Sinun suudelmasi
pysyvät ihollani
Suolaiset kyyneleet
Maistuivat kielelläni
Sinun puhdas ääni
Kaikuu korvissani
━━━━━━━━━━━━

━━━━━━━━━━━━
Enkeli käveli varpaillaan huoneen poikki
Vältteli lasinsiruja lattialla
Maahan ne levisi, kun ikkunaan lensi
Huoneessa, jossa ovelle ei ole paikkaa
Ikkunoihin rakennettiin kalterit
Nurkassa, jossa pöly kirvelee silmiä
Poispääsyä omasta vankilasta ei ole
Se rakennettiin juuri hänen peloilla
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Älä puhu enään
Ei sun sanoilla voi mua elämään tuoda
Unelmien almanakka tyhjänä pöydällä
Kolhut elämän seinille ripustettu
Menneisyyden haamut lukitun oven takana
Karkuun ne pääsevät vielä
Rikkinäinen tarina surullisen lopun sai
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Voiko tyhjyys täyttää ihmisen?
Voiko mieli täyttyä tyhjyydellä
niin, että mikään muu ei mahdu?
Sisällyksetön mieli,
Täynnä tyhjyyttä
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Pelinappulat laudalle
Nopat heitetään pöydälle
Tunteista pelataan kahden
Minun vuoroni heittää
Nopat pyörivät laudalla
Juoksen pois ennen vastauksia
Unohdin pelin säännöt opetella
Ja nyt en uskalla sitä myöntää
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Vaikka tiedät sen kaiken
Et halua ymmärtää sitä
Kuuntelet tulpat korvissa
Ei sinua oikeasti kiinnosti
Sillä tälläkin kertaa
Olet varma, että olet oikeassa
Tällä tarinalla on vain yksi oikea totuus
Ja se on sinun totuus.


Olet varma, että olet oikeassa
Tämän kerran anna kruunun tippua päästäsi
Ja katso nenääsi pidemmälle
Sinun totuus, ei aina ole toisen totuus.
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
En osaa murtaa jäätä
Tarvitsen siihen vahvempaa
Rohkeus ei riitä sanoihin
Silloin kun tieto on huomisesta
Seuraukset sanoilla on suuria
Niitä en uskalla kohdata
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Pieni pala yksinäisyyttä
Kasvoi suureksi osaksi kaikkea
Suuri pala onnellisuutta
Pieneni pois elämästä
Jäljellä on kultareunaiset muistot
Niiden katsominen riistää sielua
Totuus läimäytyy päin kasvoja
Minä olen syyllinen
━━━━━━━━━━━━










━━━━━━━━━━━━
Sydämeni mukaan veit
Lähdit suitsait sukkelaan
Reiän jätit taidokkaasti
Kai se oli epäviisasta
Jotain niin tyhmänrohkeasti rakastaa
En tiedä mikä minuun meni
Kun sut elämääni päästin
Jo toistamiseen.
Ensi kerralla toimin paremmin
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
En tiedä montako päivää olet juossut ajatuksissani
Tuntuu jo ikuisuudelta
En halua sinua karkottaa
Sillä en voi sinua todellisuudessa saada
Kaiken tilan viet
Ja anna sen sinun myös tehdä
Sillä en voi sinua todellisuudessa saada
━━━━━━━━━━━━━







SAMAN AURINGON ALLA

━━━━━━━━━━━━
Päiväni ovat kylmiä ja sateisia
Pilvet peittävät ennen sinistä taivasta
Aurinko ei näy niiden takaa
Joskus pieni valon säde pilkahtaa esiin
Vain hetkeksi näen eteeni


Sinä ilmestyit viereeni sateeseen
Kannoit mukana punaista sateenvarjoa
Seisoit siinä niin että molemmat olivat suojassa sateelta
Suuren sateenvarjosi alla
Oli vieläkin märkää ja pimeätä
Mutta en seissyt enään sateessa
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Ja niin kysyn sinulta
Lakkaako aurinko paistamasta kun pilvet peittää sen?
Tai kun kuu peittää sen säteet muodollaan?
Onko auringonvalo sammunut silloin?


Aurinko on yhä siellä
Loistamassa kirkaasti
Vaikka kukaan ei näe sitä
Se tietää oman kauneutensa
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Haluan kirjoittaa sinusta runoja
Mutta en osaa
Sinua on mahdoton kuvailla mitättömillä sanoilla
Joten en kirjoita sinusta runoja
Katson sinua silmilläni ja ihailen kaikki sitä mitä olet
Kuuntelen viisasta mieltäsi
Ihannoin rohkeuttasi
Ihmettelen sinun kauneuttasi
Painan sinut tiukasti sydämeeni
Talletan sinut sinne
Jotta en koskaan menettäisi sinua
━━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━
Sinä lähdit
Mutta ennen sitä
Selitit minulle tähtien urhoollisuuden
Sanoit meidän kaikkien olevan
kirkkaiden tähtien lapsi
Loistamme pimeässä maailmankaikkeudessa
Erikoislaatuisuudellamme
━━━━━━━━━━━━━






━━━━━━━━━━━━━
Aurinko kaukana horisontissa
Hiekka ja lämpö ihollani
Otan sen kaiken itseeni
Voi olla viimeinen mahdollisuus


Aava meri edessä
Aukeaa ikuisuuksiin
Kimaltelee yhtä kirkkaasti kuin sinä
Rakkaus ilmassa maistuu huulillani


Valo hiipii maiseman taakse
Lämpö nousee ylös ulottumattomiin
Meiltä valuu aika sormien läpi
Siihen ei voi tarrautua kiinni
Se lähtee ja jättää jälkeensä pimeyden


Ajan loputtua jäljellä ei ole mitään
Kuin muistot meidän
Ei tavaroita hautaan viedä
Ne häviävät kierron mukana
Muistot jäävät mukaan


━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Juostaan tähdenlentojen perässä
Maan pinnalla
Miljoonien kilometrien päässä niistä
Kurotetaan kädet kohti taivasta
Toivotaan onnea
Ja rakkautta ikuista
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Kuu loistaa auringon avulla
Ilman sitä, sen kauneutta ei voisi nähdä täältä
Kuun kauneus tulee siitä itsestä
Mutta aurinko tekee siitä vielä kauniimman


Samalla tavalla
Ystävien tehtävä
On tuoda sinusta esiin se parasta versio
Ei varastaa valoasi
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━━
Olet todella suloinen
En tarvitse siihen tietoon tutkijoita
Saat poskeni punoittamaan
Ja sydämen hakkaamaan rintakehää vastaan
Perhoset syntyvät vatsassani kun tulet lähelle
En saa sanoja suustani
Sinä puhut myös puolestani
Olen hauras ihminen
Kaadat äänelläsi kaikki muurit
Jotka rakensin sinun rakkautta peläten
━━━━━━━━━━━━━





━━━━━━━━━━━━
Kaunista on se
Kuinka kaikki on erilaista
Ja samalla samanlaista
Samaan kysymykseen monta eri vastausta
Samaan vastaukseen monta eri kysymystä
Laulamme kaikki omaa laulua
Samassa rytmissä maailman sykkeen
━━━━━━━━━━━━


━━━━━━━━━━━━
Ruusut takataskussa
Piikit painavat kankaan läpi
Kannan ne luoksesi
Osoitus kiintymyksestä sinua kohtaan
Toivon että ymmärrät arvosi tässä maailmassa
Valosi antaa voimaa muille
Annan minun johdattaa sinua
Vaikeimmalla polulla elämän
━━━━━━━━━━━━










━━━━━━━━━━━━━
Selitä minulle rakkaus
Se suuri rakkaus, joka koetaan elämässä
Miltä rakkaus tuntuu? Millainen on rakkaus?
Kevyet askeleet kaduilla
Värikkäät ilotulitukset iholla
Ilo, joka tuntuu räjähtävän sisälläsi
Kerro minulle miltä oikeasti tuntuu rakastaa toista ihmistä


Selitä minulle sydänsuru
Se suuri sydänsuru, joka kohdataan elämässä
Miltä sydänsuru tuntuu? Millainen on sydänsuru?
Raskaat askeleet eteenpäin
Suolaiset kyyneleet iholla
suru, joka kietoo sinut alleen
Kerro minulle miltä tuntuu menettää tärkeä ihminen


Voiko niitä edes kuvailla sanoin?

━━━━━━━━━━━━━

Pinja Miettinen 16A

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

Novelli