Nimetön novelli

Mikael käveli alaspäin kellarin portaita. Hän tarkasteli ympärilleen, mitä nyt turvamiesten takaa näki. Kellarin seinät olivat ruosteenpunaisen väriset. Katosta tippui vesitippoja. Hänen aivonsa prosessoivat äsken tapahtunutta. Juuri äsken hän puhui suurelle ihmisjoukolle Tampereen torilla. Ilmahälytys oli keskeyttänyt koko tapahtuman ja pian armeijanvärisistä autoista nousseet aurinkolasipäiset miehet olivat käskeneet hänet torin laidalla olevasta sisäänkäynnistä Pommisuoja-kyltin alla olevaan kellariin. Kellarissa oli muitakin ihmisiä. Ylimääräistä tilaa ei juuri ollut.

 Mikael kuuli, kuinka jossain supistiin tapahtumasta. Mikaelia ärsytti. Hän tiesi tasan tarkkaan, ketkä olivat tämän takana. Juuri viime viikolla hän oli tavannut Venäjän johdon Vladimir Putinin johdolla Kremlissä pidetyssä huippukokouksessa ja tapaaminen oli päättynyt ikävään käsirysyyn. Tilanne oli riistäytynyt käsistä, kun kokouksessa oltiin keskusteltu Viron tilanteesta. Venäjä ei myönnä tukeneensa Tallinnan kaduilla tapahtuneita verisiä virovastaisia mielenosoituksia, vaikka selvää näyttöä oli. Ulkoministeri Vehmainen oli suuttunut ja heittänyt ilmoille Karjala-kysymyksen sekä syyttänyt Venäjää valehtelusta. Tästä tilanne oli eskaloitunut, ja pian nyrkit olivat heiluneet Venäjän ulkoministerin Novikovin, Mikaelin ja Vehmaisen välillä. Tilanne aiheutti maailmanlaajuisen kohun. Pian sen jälkeen Venäjä oli katkaissut kaikki diplomaattiset suhteet Suomeen. Jotkut pelkäsivät jopa sotaa. Tilannetta ei ainakaan auttanut se, että Venäjä on pitkään ollut aggressiivisella kannalla ulkopoliittisesti. Krimin tilanne ja Syyrian taistelut ovat kärjistyneet viime aikoina dramaattisesti. Venäjän media on lietsonut ukranalaisvastaista mielialaa lehdissä, ja Yhdysvallat raportoi viime viikolla Venäjän tuoneen 130 uutta sotakonetta Syyriaan.

Mikael oli valittu pääministeriksi viime vuonna, sen jälkeen, kun edellinen hallitus oli kaatunut. Sitä ennen hän oli toiminut puolustusvoimissa korkeassa virassa kotimaan turvallisuuden päällikkönä. Hän oli lähtenyt puolustusvoimista omasta tahdosta lähteäkseen mukaan politiikkaan. Mikael oli valmiiksi suosittu henkilö Suomessa parin vuoden takaisen USA-skandaalin takia. Siinä hän oli todistanut, että Yhdysvallat oli kuunnellut ja vakoillut Suomea sekä muita pohjoismaita 2000-luvulla. Hän voitti kesällä pidetyn kokoomuksen pj-kisan helposti. Hän oli nyt Suomen vaikutusvaltaisin henkilö. Tilannetta edesauttoi se, että viime kaudella presidentin valta-asemia oli kavennettu lisää ja pääministerin asemaa parannettu. Tilanne oli vielä Mikaelille uusi. Hän ei ollut enää se ruskeahiuksinen, 45-vuotias, armeijassa töissä oleva suomalainen mies. Nyt hän oli Suomen johtaja ja sen keulakuva.

 Mikael tiesi, että nyt tilanne oli tosi. Nyt Venäjän karhu pistäisi hänet ja koko Suomen maksamaan takaisin kerralla, korkojen kera. Hänen ajatukset valtasi pakostikin viha. Viha itseään kohtaan. Miksi hän oli toiminut niin typerästi. Hän tajusi kuitenkin, että nyt ei ollut kuitenkaan sen miettimisen aika. Mikael näki, kuinka kellarin kauimmaisessa seinässä ollut ovi avautui ja sisään juoksi tutunnäköinen henkilö. Se oli puolustusvoimien komentaja Lahden assistentti Boman. He olivat tavanneet toisensa pian Kremlin huippukokouksen jälkeen. Boman saapui Mikaelin luokse hikisenä.

‒Kerro nopeasti tiedot, Mikael aloitti.

‒Tunnuksettomia hävittäjiä havaittu ilmatilassa. Hornetit lähetetty Vekaralta vastaan.

 Boman läähätti niin kovaa, että Mikael hädin tuskin sai selvää.

Yhtäkkiä kellari alkoi tärisemään ja ihmiset kaatuivat maahan. Mikael tajusi heti tilanteen. Vanhan sodanaikaisen pommisuojan seinät ei tulisi kestämään pitkään tällaista nykyaikaisten ohjusten aiheuttamaa rasitusta. Ammus tippui täysin kohdalle. Aivan kuin he olisivat tienneet Mikaelin tarkan paikan. “Hornetien olisi parasta saapua paikalle pian”, hän ajatteli.

‒Se on komentaja Lahti, sanoi Boman samalla ojentaen Mikaelille pirisevän puhelimen.

‒Herra pääministeri, möreä miesääni aloitti.

‒Olemme saaneet ilmoituksia useista rajarikkomuksista ja tuhotöistä. Olkiluodon ydinvoimalassa on räjähtänyt. Naantalin öljynjalostamossa on laajoja tulipaloja sekä Fingridin omistama Forssan varavoimalaitos on mykkä. Emme saa vastausta millään aallonpituudella. Suomi on kohta hätätilassa. Tarvitsemme eduskunnan välittömän käsittelyn valmiuslaista, jotta saamme turvattua tärkeät alueet.

Yhtäkkiä ulkona hiljeni. Taivaalla ei kuulunut enää hävittäjiä. Mikael astui ulos pommisuojasta kahden turvamiehen vieressä yhä puhelin kädessä. Torin keskellä oli kuoppa pienen räjähteen tiputtua siihen, mutta mitään suurempaa tuhoa ei ollut tullut. Yhteenkään asuntoon ei ollut osunut.

‒Herra pääministeri, oletteko vielä siellä?

‒Kyllä olen. Näyttää siltä, että hävittäjät olivat hämäystä. Tarvitsemme nyt täyden raportin tilanteesta ja maksimaalisen turvallisuuden infralle tärkeisiin paikkoihin. Annan heti hallituksen viestin eduskunnalle valmiustilan aloittamisesta.

‒Kuitti.

Mikael vietiin nopeasti autoon, joka lähti ajamaan kohti Helsinkiä. Hän tulisi tapaamaan tasavallan presidentin, hallituksen ja eduskunnan. Mikael tiesi hyvin vihollisen suunnitelman. Hän oli valmistunut sotatieteiden maisteriksi oikeusopintojen jälkeen, ja MPKK:ssa oltiin käyty läpi juuri tätä kyseistä taktiikkaa. Nyt Venäjä kieltäisi kaiken ja syyttäisi tästä NATOa provosoinnista. He saisivat syyn “auttaa hätää kärsivää Suomea”. Tilanne oli saatava kuriin välittömästi.

Päivä kului nopeasti. Mikael kävi Kultarannassa presidentin luona, valtioneuvoston linnassa sekä eduskunnassa. Eduskunnassa aloitettiin lakialoite valmiustilasta ja sen pitäisi mennä läpi lähipäivinä. Kello oli noin 12, kun Mikael saapui tasavallan presidentin kanssa Puolustusvoimien pääesikuntaan Kasarmitorille. Nyt hän kävisi läpi tilanneraportin presidentin ja komentaja Lahden kanssa.  

‒Nyt on sitten tosi kyseessä, aloitti Lahti vakavalla ilmeellä.

‒Olemme saaneet raportteja ympäri Suomea tehdyistä iskuista. Koko Pohjois-Suomi on pimeänä. Emme saa enää yhteyttä tiettyihin idän rajanylityspaikkohin. Ihmiset pohjoisessa ja idässä ovat pian hätää kärsimässä, ellemme saa tehtyä tilanteelle jotain. Ensiaputyöntekijät, poliisit ja palomiehet ovat jo nyt tauotta töissä.

Samaan aikaan Lahden selonteko keskeytyi, kun huone jysähti pimeäksi.

‒Mitä nyt? huudahti Lahti.

Mikael katsoi ikkunasta, kun Helsingin katumaisema pimeni talo toisensa jälkeen. Pian koko kaupunki oli mustana. Sairaaloiden ja poliisiasemien valot syttyivät ensimmäisenä takaisin varageneraattorien rätkähdettyä päälle. Vain pari sekuntia myöhemmin syttyi pääesikunnan valot. Kaikki muu oli vielä pimeänä.

Sisään juoksee silmälasipäinen insinööriltä näyttävä, noin kolmessakymmenissä oleva mies.

‒Uusimaa pimeänä. Varavirrat syttyneet tärkeissä paikoissa. Tarvitsemme teitä valvomossa välittömästi, mies totesi Lahden suuntaan.

‒Lähtekää, teitä tarvitaan toisaalla, enkä voi auttaa teitä nyt. Boman ohjaa teidät ulos.

Sen sanottuaan Lahti juoksi insinöörin perässä pois huoneesta. Mikael ohjattiin suoraan ulos mustaan autoon, joka lähti ajamaan kohti eduskuntataloa. Matkalla Arkadianmäelle Mikael tyrmistyi. Kaduilla vallitsi täysi kaaos. Ikkunoita oli rikottu, kauppoihin murtauduttu ja tulipaloja sytytetty. Ihmiset olivat muuttuneet hetkessä eläimiksi. Poliisi ei pystynyt enää pitämään järjestystä yllä.

Auto saapui eduskuntatalolle. Mikael näki, kuinka pieni porukka heitteli kananmunia talon seinään protestina. Hänen päässä oli vain yksi ajatus, kun hän käveli eduskuntatalon portaita ylös. Hänen pitäisi saada valmiuslaki läpi ja julistaa hätätila. Alkaisi Suomen vapauttaminen. Vapauttaminen verkosta, ennen kuin se jäisi kiinni siihen lopullisesti.

Eelis Arokoski 16A