Laulutekstit: Vastakaiku ja Taivaan tähti

-

 Vastakaiku


Verse

Jos tunnen kätesi miksei siitä jälkeä jää

Jos nään sun hymysi mut ilma on silti viileää

Jos annan kaikkeni voitanko mä siltikään

Onko tunteet kuitenkin vaan väritettyjää


Jos varaan aikaani merkitseekö se mitään

Jos laitan viestiä onks se tarpeeks selkää

Jos mietin joka sanan ennen kun mitään sanon

Tekeekö se susta mun kohtalon


Pre-chorus

Tunnenko sun kättä 

vaikka se ei ois mun lähellä

Tunnenko sun sykettä

Vaikka en koskettaisi sun sydäntä


Chorus

Sulle voisin koko sydämeni antaa 

mut en tiedä jaksaisitko sitä kantaa

sun kanssas voisin joka sekunnin mä jakaa

mut en tiedä oisko sulla siihen aikaa

Vaikka huutaisin sydämeni pohjalta

en tiedä saisinko vastakaikua


Verse

Jos nukun yksinään näänkö silti varjosi

Jos käännän pääni ja et oo näkökentässäni

Jos en enää tiedä mitä sanoa

Onko hiljaisuus vaan merkki rakkaudesta


Jos eri suuntaan meet mistä tiedän että palaat

Jos teetkin uukkarin oliko se mun takia

Jos kuulen sanasi mut en niitä ikinä nää

Onko teot kuitenkin sanoja tärkeämpää


Pre-chorus

Tunnenko sun kättä 

vaikka se ei ois mun lähellä

Tunnenko sun sykettä

Vaikka en koskettaisi sun sydäntä


Chorus

Sulle voisin koko sydämeni antaa 

mut en tiedä jaksaisitko sitä kantaa

sun kanssas voisin joka sekunnin mä jakaa

mut en tiedä oisko sulla siihen aikaa

Vaikka huutaisin sydämeni pohjalta

en tiedä saisinko vastakaikua


Me ei ehkä olla samalla tasolla

Me ei ehkä samoja piirteitä omisteta

Kaiku on kuitenkin molemmilla hallussaa


Chorus

Sulle voisin koko sydämeni antaa 

mut en tiedä jaksaisitko sitä kantaa

sun kanssas voisin joka sekunnin mä jakaa

mut en tiedä oisko sulla siihen aikaa

Vaikka huutaisin sydämeni pohjalta

en tiedä saisinko vastakaikua




Taivaan tähti                                                  


Tuikit kuin tähti taivaalla

Loistat kuin kuu avaruudessa

älä anna sen sammua

vaikka joskus on vaikeeta


Ole itsestäsi ylpeä

Unohda muiden mietteitä 

On sulla aina sydäntä 

vaikka muut ei sitä tiedä


Ole itselle uskollinen

Ole muille kiitollinen

Kaikki se vielä korvautuu

Tarpeeks jos jaksaa vaivautuu

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

-
Sotilas asteli varautuneena kauemmaksi turvallisuutta tuovan teltan ympäristöstä, kauemmaksi puiden suojaan kylmyyden kovettamaa tietä pitkin. Toisaalta hän rakasti vartiovuoroja, kun sai tilaa omille ajatuksilleen, toisaalta inhosi sitä jännittyneisyyttä ja pelkoa, mitä siihen liittyi. Sotilaan katse kiersi ympäristössä, etsi kaikkea poikkeavaa liikettä. Luotien repimät puiden kaarnat muistuttivat häntä käydystä taistelusta. Se muistutti häntä sodasta, sen julmuudesta, ikävästä kotiin. Se muistutti häntä halusta päästä pois rintamalta, vaimon ja lapsen luokse. Hän palautti ajatuksensa tähän hetkeen, jossa kylmyys nakersi hänen mieltään. Sotilas nosti takkinsa kaulusta ylemmäksi, jotta viima ei pääsisi koskettamaan kylmillä käsillään hänen kasvojansa. Hän kohdisti hetkeksi kaiken keskittymisensä kuuntelemiseen, mutta lintujen laulun lisäksi hänen korviinsa ei kuulunut  mitään huolestuttavaa. Kuitenkin hän kauhulla odotti vain sitä hetkeä, että jossakin pamahtaisi ja aseen tappava k...
Lue lisää

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

-
                                              Rakkauden muodot 13 Hän oli prinsessani, mutta nyt hän on minun rakas enkelini. Sitä hän oli.  Katselin Millan tumman ruskeita silmiä, kun loppukesän viimeiset lämpimät auringon säteet valaisivat hänen kasvonsa. “Kuule Aada”, hän aloitti ja käännyin katsomaan häntä silmiin. Ne olivat niin kauniit, juuri oikea sekoitus syksyn lehtien oranssinruskeaa ja tammen rungon tumman ruskeaa. En olisi ikinä halunnut irrottaa katsettani niistä silmistä, mutta Milla kääntyi taas kohti aurinkoa ja naurahti. “Tää voi ehk kuulostaa vähän hupsulta, mut mä oon jo tosi pitkään halunnu vaaleanpunaiset hiukset” hän totesi sen hieman ujosti ja huomasin, että asia oli selvästi mietityttänyt häntä.  “Mun mielest ne sopis sulle tosi hyvin. O...
Lue lisää

Novelli

-
  Novelli – Kumpi eka mäen päällä! huusin ja säntäsin juoksuun. Pikkusisko kiljaisi ja ryntäsi perääni. Viiletin varvikkoista mäkeä ylös ja ehdin kukkulalle ensimmäisenä. Istahdin huohottaen kiven päälle odottamaan.     Toukokuinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja kiurujen laulu kuului läheisten peltojen yltä. Kauempana virtaavan suuren puron hiljainen solina kantautui korviini ja muistin kaarnalaivat, jotka olimme eilen laskeneet sen matkaan. Missähän ne olivat nyt?    Pikkusisko ja äiti pääsivät vihdoin luokseni, ja etsimme kukkulan etelärinteeltä kohdan, josta näki kotitalolle ja jossa maaperä oli pehmeää. Nostimme siskon kanssa äidin tuomasta kassista molemmille pienet männyntaimet, jotka aioimme istuttaa.     Äidin muokattua maata sopivaksi laskimme taimet kuoppaan ja peitimme sen mullalla. Katselimme innoissamme kahta pientä, polvenkorkuisista puuvauvaa, joista kasvaisi vielä isoja puita, taloakin isompia!   ...
Lue lisää