Runokokoelma

-

 

Muistan kun

Muistan kun,

Tapasimme ensimmäistä kertaa.

Muistan miten me tapasimme ensimmäistä kertaa,

Auringonlaskussa me seisottiin hiekka rannalla,

Katsoen toisiimme silmiin.


Silmäsi, sinisen kirkkaat kuin taivas.

Hiuksesi kirkas kuin kulta, jotka leijuu tuulenpuuskassa.

Kasvosi kauniit kuin tähdet, yön taivaalla loistaen.

Tuoksusi kuin punaisen ruusun tuoksu.

Muistan miten kaunis olit kun tapasimme ensimmäistä kertaa.


Käsiäsi pidin,

Lämmin kuin aurinko taivaalla säteilee.

Poskeasi kosketin,

Pehmeitä kuin kissanpajut.

Halasin,

Liekki sisällään kasvoi suureksi.

Suutelin,

Kyyneleet silmistä valuivat.

Muistan ensimmäisen suudelmamme, 

Auringonlaskussa,

Hiekkarannallaan.


Muistan jokaisen hetken kun olimme yhdessä,

Sen hetken kun olimme hiekkarannalla,

Sen hetken kun katsoimme toisiimme silmiin,

Sen hetken kun sain tuntea kosketuksesi,

Sen hetken kun suutelimme.


Muistan ne hetket kun olimme vielä yhdessä.

Valhe

Hiekkaranta, auringonlaskussa.

Silmäsi sinisen kirkkaat kuin taivas.

Kätesi lämmin kuin aurinko taivaalla säteilee.

Suudelma, joka sai kyyneleet valumaan silmistä.


Se hetki, kun olimme vielä yhdessä,

Oli valhetta.


Hiekkarannalla,

Aurinko ei laskenut.

Pilvet taivaalla mustia

Kuin sydämesi.


Silmäsi,

Pelkkää tyhjyyttä kuin tyhjä laatikko.

Kätesi ja poskesi,

Kylmiä kuin talvi.

Halaus,

Tunsin vain tyhjyyttä sisälläni.

Suudelma,

Kyyneleet eivät valunut silmistäsi.

Se suudelma ei ollut rakkautta

Vaan valhe.


Valhe kun olimme yhdessä.

Yksinäisyys

Tuijotan tyhjyyttä,

Tuijotan kattoon.

Tuijotan tyhjää, hämärää huonetta.


Aurinko ei paista.

Taivasta peittää tummat pilvet.

Sade ropisee eikä se lakkaa ropisemasta.


Hiljaisuus täyttyy sateen ropinasta.

Hiljaisuus tyhjässä, hämärässä huoneessa.

Yksin,

Makaan sängyssä tuijottaen ylös kattoon.

Hiljaisuudessa, 

Sateen ropinassa,

Makaan sängyssä tuijottaen ylös kattoon,

Yksinään hämärässä huoneessa. 


Miettien,

Miettien

Ja miettien,

Mitä täältä puuttuu.


Onnellisuus,

Iloisuus,

Nauruus,

Sydän,

Rakkaus. 


Kaikki ne viety pois.

Jäljelle jää,


Kaipaus,

Suru,

Masennus,

Rikkinäinen sydän.


Yksin täällä,

hämärässä huoneessa

ilman ketään vierelläni.


Kasika

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

-
Sotilas asteli varautuneena kauemmaksi turvallisuutta tuovan teltan ympäristöstä, kauemmaksi puiden suojaan kylmyyden kovettamaa tietä pitkin. Toisaalta hän rakasti vartiovuoroja, kun sai tilaa omille ajatuksilleen, toisaalta inhosi sitä jännittyneisyyttä ja pelkoa, mitä siihen liittyi. Sotilaan katse kiersi ympäristössä, etsi kaikkea poikkeavaa liikettä. Luotien repimät puiden kaarnat muistuttivat häntä käydystä taistelusta. Se muistutti häntä sodasta, sen julmuudesta, ikävästä kotiin. Se muistutti häntä halusta päästä pois rintamalta, vaimon ja lapsen luokse. Hän palautti ajatuksensa tähän hetkeen, jossa kylmyys nakersi hänen mieltään. Sotilas nosti takkinsa kaulusta ylemmäksi, jotta viima ei pääsisi koskettamaan kylmillä käsillään hänen kasvojansa. Hän kohdisti hetkeksi kaiken keskittymisensä kuuntelemiseen, mutta lintujen laulun lisäksi hänen korviinsa ei kuulunut  mitään huolestuttavaa. Kuitenkin hän kauhulla odotti vain sitä hetkeä, että jossakin pamahtaisi ja aseen tappava k...
Lue lisää

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

-
                                              Rakkauden muodot 13 Hän oli prinsessani, mutta nyt hän on minun rakas enkelini. Sitä hän oli.  Katselin Millan tumman ruskeita silmiä, kun loppukesän viimeiset lämpimät auringon säteet valaisivat hänen kasvonsa. “Kuule Aada”, hän aloitti ja käännyin katsomaan häntä silmiin. Ne olivat niin kauniit, juuri oikea sekoitus syksyn lehtien oranssinruskeaa ja tammen rungon tumman ruskeaa. En olisi ikinä halunnut irrottaa katsettani niistä silmistä, mutta Milla kääntyi taas kohti aurinkoa ja naurahti. “Tää voi ehk kuulostaa vähän hupsulta, mut mä oon jo tosi pitkään halunnu vaaleanpunaiset hiukset” hän totesi sen hieman ujosti ja huomasin, että asia oli selvästi mietityttänyt häntä.  “Mun mielest ne sopis sulle tosi hyvin. O...
Lue lisää

Novelli

-
  Novelli – Kumpi eka mäen päällä! huusin ja säntäsin juoksuun. Pikkusisko kiljaisi ja ryntäsi perääni. Viiletin varvikkoista mäkeä ylös ja ehdin kukkulalle ensimmäisenä. Istahdin huohottaen kiven päälle odottamaan.     Toukokuinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja kiurujen laulu kuului läheisten peltojen yltä. Kauempana virtaavan suuren puron hiljainen solina kantautui korviini ja muistin kaarnalaivat, jotka olimme eilen laskeneet sen matkaan. Missähän ne olivat nyt?    Pikkusisko ja äiti pääsivät vihdoin luokseni, ja etsimme kukkulan etelärinteeltä kohdan, josta näki kotitalolle ja jossa maaperä oli pehmeää. Nostimme siskon kanssa äidin tuomasta kassista molemmille pienet männyntaimet, jotka aioimme istuttaa.     Äidin muokattua maata sopivaksi laskimme taimet kuoppaan ja peitimme sen mullalla. Katselimme innoissamme kahta pientä, polvenkorkuisista puuvauvaa, joista kasvaisi vielä isoja puita, taloakin isompia!   ...
Lue lisää