Runokokoelma

-

 



Veitsi

olen veitsi

veitsi

siis veitsi

terävä veitsi

vaarallinen veitsi


sellainen veitsi josta äiti varoittaa lapsiaan

sellainen veitsi jota käytetään vain harvoin tositarpeessa

sellainen veitsi johon ei saa koskea

jota säilytetään erillään muista


mutta voiko veitsi olla vaarallinen?

pitää olla vain tarpeeksi varovainen

kohdella kuin kukkaa kämmenellä

suukottaa aina tarpeen tullen






Haarukka

Sinä olet haarukka

haarukka

siis haarukka

hopea sellainen

pistävä sellainen


sellainen haarukka, joita saa vain juhlissa käyttää

sellainen haarukka, joka käsin pestään ja lopuksi liinalla kiillotetaan

sellainen haarukka, jota ei lasten lääpittäväksi anneta


sinua arvostetaan

olet ylevä, parempi kuin muut

vain hienoissa tilaisuuksissa käytettävä

arvokas, jopa pyhä

mutta silti sinulla on sama funktio kuin tavallisilla haarukoilla

et oikeasti ole mitenkään erilainen

hopeapäällisesi vain hämää












Jätit minuun tahran

tahrat pestään pois

kaikki tahrat eivät lähde

vaikka kuinka jynssäisi ja hinkkaisi

jotkut tahrat ovat niin pinttyneitä ettei niistä pääse eroon

haalistua ne saattaa

mutta pois niistä ei pääse

siispä pyydä anteeksi





Montako sulaa lumihiutaletta tarvitaan meren muodostumiseen?

sulan kuin lumi

pikkuhiljaa

hiutale kerrallaan

sulasta lumesta muodostuu puro

puro, joka valuu kohti ojaa

oja, joka valuu kohti jokea

joki, joka valuu kohti merta

mereen minä katoan

meressä minä yhdistyn kokonaisuuteen

en ole enää yksin

olen osa jotain suurta

suurta ja voimakasta

vihdoin




Loppu

ylitän lätäkön

hukun sinne

-

ylitin sinut

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

-
Sotilas asteli varautuneena kauemmaksi turvallisuutta tuovan teltan ympäristöstä, kauemmaksi puiden suojaan kylmyyden kovettamaa tietä pitkin. Toisaalta hän rakasti vartiovuoroja, kun sai tilaa omille ajatuksilleen, toisaalta inhosi sitä jännittyneisyyttä ja pelkoa, mitä siihen liittyi. Sotilaan katse kiersi ympäristössä, etsi kaikkea poikkeavaa liikettä. Luotien repimät puiden kaarnat muistuttivat häntä käydystä taistelusta. Se muistutti häntä sodasta, sen julmuudesta, ikävästä kotiin. Se muistutti häntä halusta päästä pois rintamalta, vaimon ja lapsen luokse. Hän palautti ajatuksensa tähän hetkeen, jossa kylmyys nakersi hänen mieltään. Sotilas nosti takkinsa kaulusta ylemmäksi, jotta viima ei pääsisi koskettamaan kylmillä käsillään hänen kasvojansa. Hän kohdisti hetkeksi kaiken keskittymisensä kuuntelemiseen, mutta lintujen laulun lisäksi hänen korviinsa ei kuulunut  mitään huolestuttavaa. Kuitenkin hän kauhulla odotti vain sitä hetkeä, että jossakin pamahtaisi ja aseen tappava k...
Lue lisää

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

-
                                              Rakkauden muodot 13 Hän oli prinsessani, mutta nyt hän on minun rakas enkelini. Sitä hän oli.  Katselin Millan tumman ruskeita silmiä, kun loppukesän viimeiset lämpimät auringon säteet valaisivat hänen kasvonsa. “Kuule Aada”, hän aloitti ja käännyin katsomaan häntä silmiin. Ne olivat niin kauniit, juuri oikea sekoitus syksyn lehtien oranssinruskeaa ja tammen rungon tumman ruskeaa. En olisi ikinä halunnut irrottaa katsettani niistä silmistä, mutta Milla kääntyi taas kohti aurinkoa ja naurahti. “Tää voi ehk kuulostaa vähän hupsulta, mut mä oon jo tosi pitkään halunnu vaaleanpunaiset hiukset” hän totesi sen hieman ujosti ja huomasin, että asia oli selvästi mietityttänyt häntä.  “Mun mielest ne sopis sulle tosi hyvin. O...
Lue lisää

Novelli

-
  Novelli – Kumpi eka mäen päällä! huusin ja säntäsin juoksuun. Pikkusisko kiljaisi ja ryntäsi perääni. Viiletin varvikkoista mäkeä ylös ja ehdin kukkulalle ensimmäisenä. Istahdin huohottaen kiven päälle odottamaan.     Toukokuinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja kiurujen laulu kuului läheisten peltojen yltä. Kauempana virtaavan suuren puron hiljainen solina kantautui korviini ja muistin kaarnalaivat, jotka olimme eilen laskeneet sen matkaan. Missähän ne olivat nyt?    Pikkusisko ja äiti pääsivät vihdoin luokseni, ja etsimme kukkulan etelärinteeltä kohdan, josta näki kotitalolle ja jossa maaperä oli pehmeää. Nostimme siskon kanssa äidin tuomasta kassista molemmille pienet männyntaimet, jotka aioimme istuttaa.     Äidin muokattua maata sopivaksi laskimme taimet kuoppaan ja peitimme sen mullalla. Katselimme innoissamme kahta pientä, polvenkorkuisista puuvauvaa, joista kasvaisi vielä isoja puita, taloakin isompia!   ...
Lue lisää