mielipuoli (runokokoelma)

 

mielipuoli

runokokoelma 2022

E.L

jumalan kämmen

penkki, puu ja puska

punainen, keltainen ja vihreä

lehdissä jo syksyn ruska

ja viima tuulen viileä

avun antaa ja huolet poistaa

pari henkäystä vain

taas iloisesti hymy loistaa

ja jatkaa voi eteenpäin

karma

harmaa musta valkoinen

heiluva häntä iloinen

silmät kuin peilit tähtitaivaan

joilla pääsee unelmien laivaan

vaikka itkeä saatan ja vaikenen

sulle kerron silti aina kaiken

joista huolet mun kannat

joista lohdun mulle annat

et ole se kauhea karma, joka synnit kostaa

olet se, joka minua kaikkein eniten rakastaa

siitä olen kyllä täysin varma

koska olet minulle kaikista tärkein

rakas Karma

villasukka

kulta kullervo niityillä kukkii

juoksen ilman villasukkii

aamulla mietin sinua herätessäni

illalla mietin levätessäni

miksi olet mieleni varastanut

kun en muuta ole kuin katsonut

vastaa minulle kiltti, eihän vain pila?

“just näin, pieni neliapila”

näytät hyvältä tänää

nenäsi terävä kuin da vincin luomus

siniset silmät kuin lemmikki kukka

äänesi syvä kuin meren olemus 

ja hiuksesi kuin kastanja

sinun katseesi on minulle kuin paratiisi

mutta minun sinulle kuin arkipäivää

sori tää on vähä cheesy

mut näytät hyvältä tänää

olisiko se voinut olla sinä?

katson kuuta loistavana taivaalla

tunnen katseen joka katsoo takaisin

oliko se sinun katseesi?

vatsaani kouraisee

kylmiä väreitä kulkeutuu kehoni läpi

oliko se sinun kosketuksesi?

nenääni kulkeutuu tuttu tuoksu

hengitän sisään

oliko se sinun tuoksusi?

kuulen kuiskauksen korvissani

äänen syvän kuin meri

oliko se sinun äänesi?

olisiko se voinut olla sinä…

myrkky

olet myrkkyni

mikään ei tapa minua

niin kuin sinä

pelottaako?

mä teen nyt jotai tosi tyhmää

juokse jos sua pelottaa

c a m i l o

onko nyt niin vaikeeta

vain kynä käteen ja kirjoita

vastaustasi odotan yhä edelleen

ja sen sulle kyllä selväks teen

sammaleelta tuntui kosketuksesi

sekaisin olin, jopa valmiina puolisoksesi

“tahdon” olisin vastannut

mutta sinut olen jo puoliksi unohtanut

anteeksi, rakastan sinua

pysytään vain ystävinä

kunnes kuolema meidät erottaa

mutta olet liian kaunis

siihen että pysymme vain ystävinä

kuolema meidät kuitenkin erottaa

joten ole vain kaunis

rakastan yhä

en saa eteeni kuvaa hänestä

jota ihastelin

jota yhä kipeämmin välttelin

en saa hänen kosketusta

josta haaveilin

jota yhä kipeämmin kaipasin

en saa häntä

jota halusin

jota yhä kipeämmin rakastin

ja yhä rakastan

pata yhdeksän

musta yhdeksän

vastauksen antaa

“ongelmas hoida

niin elämäs parantaa”

sinä

olet ongelma numero yksi

joten sinut hoidan ensin

jäät vain tapetuksi

sinä

olet sekaisin

olet hukassa

olet kaunis

olet ruma

rakastan sinua

vihaan sinua 

olet luova

olet tylsä

olet minä

kaava

  e=mc²

    hullun lohikäärmeen pesä

      ruuvit ovat löysällä

               kerro heille

                        elän kaavan mukaan

mieleni puoliksi katkottu

itseni kadottanut

ei yhdessä tarkoitettu

lumottu sekaisuus

ilkeä mieli

pese se puhtaaksi

uuvuttaa ja väsyttää

olet pääni sekoittanut

luottaa voit minuun aina

ikuisuuteen, kunnes loppuu aika

kanaseni

kerron sinulle silmät ummessa

kaiken, jopa huoleni

kun punainen ruusu kukkii lumessa

se oletkin sinä, aito iloni

ympärillä kaikuu nauru

sekä kahdeksan upea laulu

missään en tunne kotia kalliimpaa

kuin silloin, kun kanssasi olla saa

vaikka tiemme poikkeaa välillä

olet silti aina minun mielessä

olet täydellinen, juuri minunlaiseni

mitä tekisinkään ilman sinua, oma kanaseni