Runokokoelma

VUODEN RAKKAUSTARINA

                                                                          ***

       Tyhjä surullinen katse,

heijastuu peilistä.

      

Itken.

         

Lumi on sulanut,

pelkät muistot jäivät jäljelle.

Ilma alkaa lämmetä,

saan silti vilunväreitä.

Kevät on ihanaa aikaa,

mutta vihaan sinua liikaa,

kevät voi painua helvettiin.

***

                 

 

Romanttinen talvinen yö,

takkatuli, viltti, kynttilät.

          

Olin yksin,

sinä jossain tuntemattomassa,

minun ulottumattomissa.

Toinen nainen sinun sylissäsi.

Itken.

Itken kovasti.

Pilasit kaiken,

talvi on pilalla,

kevät on pilalla.

Minä vain itken.

***

Aurinko paistaa,

tuoksusi voin yhä muistoissani haistaa.

Lehdet puissa vihreänä loistaa,

tahdon sinut jo mielestäni poistaa.

Annan lintujen kauniin sävelen soittaa,

ja joku päivä varmistan että kuolemasi koittaa.

***

  

Vieläkin ikävöin,

sinä tiedät sen.

Et anna mielelleni rauhaa,

olet niin ihana.

Lämmin kesä aurinko,

se joka iholleni toi rusketuksen.

Se, joka lämmitti sydäntäni,

sinun kylmettämän sydämeni.

Haluatko minut takaisin?

Antaisinko sinulle anteeksi,

olisin kuin lintu vihreässä puussa

Minä harkitsen,

pitkään ja hartaasti.

Sinä olet kuin leijona,

eläinten kuningas,

minun mieleni järkytit,

mutta saat sen tasapainoon auktoriteetilläsi.

***

Lehdet oranssit tippuu yllättäen,

kuten sinun soittosi minulle.

Sade ropisee katolle,

sinun äänesi yhtä rauhoittava.

itken.

Onnesta.

Kesä loppui ja syksy tuli tilalle,

olen onnellinen.

Kosto jäi unholaan,

sinne jäi kaikki paska.

Ehkä olen kesästä riippumaton kukka,

en tarvitse sitä selvitytyäkseni.

Tarvitsen vain sinut.

Sumuiset aamut ja sateiset yöt,

mitä väliä?

Sinä olet taas lähellä minua.

***

Tieto on tuskaa,

pettäminen on tuskaa,

sinun menettäminen on helvettiä.

Onnellisuus olet sinä,

ja raikas syksyinen tuulahdus.

***

Petit minua.

Petturi.

Petätkö uudestaan?

Jos sen teet,

en anna edes ensilumen tippua maahan.

***

                      

Yhdessä aina,

niin me luvattiin.

Sinä hairahdit pahasti,

helvetin pahasti.

Nyt en enää itke.

Nauran.

Älä mene luotani koskaan,

rakasta minua palavasti.

Ei kaunaa kanna kukaan,

paitsi minun suojakuoreni.

Sinä rakensit sen minulle.

Nauran.

Mitä se haittaa,

olet minun taas.

Minä olen sinun.

Ja se toinen ämmä…

Voi painua sinne kuuluisaan helvettiin.

***

Noora Grönthal 17B