Runokokoelma unesta

-

Illalla
Saavun illalla kotiin hämärään.
Päässä pyörii tapahtumat päivän.
Huokaisen syvään ja jääkaapille kävelen.
Päivän velvollisuudet takanapäin jo on.
Sänkyyn päin suunnistan ja siihen retkahdan.
Painan pään tyynyyn ja alan nukkumaan.




Unessa
Nukkuessani näen unta monenlaista.
Voin tehdä mitä vain milloin vain.
Voin olla astronautti tai prinsessa.
Voin kävellä rannalla ja upottaa varpaat hiekkaan.
Ulkona sataa ja se masentaa.
Voisinpa mennä taas nukkumaan ihan hetkeksi vaan.
Voisinpa olla astronautti.
Voisinpa olla prinsessa.
Haluan vain omaan sänkyyn nukkumaan.




Painajainen
Hengitys salpautuu.
Juoksen mutta en pääse mihinkään.
Minua lähestytään.
Suljen silmät.
Sydän hakkaa.
Toivon parasta.
Hikipisara vierähtää otsalta.
Havahdun.
Herään huoneeseen tuttuun.
Helpotuksesta huokaisen sillä se olikin vain pahaa unta.


Paratiisi uni
Aurinko lämmittää ihanasti.
Meri on aivan tyyni ja palmut myös.
Kuulen lintujen vihellyksen, mutta en mitään muuta.
Pidän silmiäni kiinni aivan hetkisen.
Vaikka pidän niitä kiinni niin silti on valoisaa.
Raotan silmiä ja auringon säteet nään.
En ole nähnyt paikkaa ihanampaa kai koskaan.
Tunnen kuinka ilo valtaa minut.
Makaan tässä vielä hetkisen ja toivon että voisin olla tässä ikuisuuden.




On unen aika
On aika mennä nukkumaan.
On aika hengähtää.
On aika iltasadun.
On aika toivottaa hyvät yöt.
On aika sulkea silmät.
On aika nähdä unia toivottavasti hyviä sellaisia.



Lapsen uni
En malta mennä nukkumaan kesken hyvien leikkien.
Vanhemmat ne käskevät: iltapesulle mene.
En haluaisi mutta menen.
Isä lukee iltasadun, äiti peittelee.
Toivon ettei koskaan tarvitsisi mennä nukkumaan ilman,
että joku ei lukisi iltasatua.
Unessani voin nähdä monta asiaa.
Voin olla mikä vaan.
Saan kyvyn lentää tai voin muuttua ötökäksi.
Herääminen on aina yhtä mukavaa.
Syön aamupalan ja katson ohjelmia lasten.
Kohta pääsen taas leikkimään.



Koiran uni
Pallon perässä juoksen pitkin niittyjä vihreitä.
Maasto on pehmeä, josta tassut tykkäävät.
Juoksen kuralammikon läpi innoissani.
Säpsähdän ja havahdun se olikin vain koiran unta.



Unohtuneet unet
Aamuisin kun herään, en meinaa muistaa.
En meinaa muistaa uniani.
Voi voisinpa muistaa uneni jokaisen.
Myös ne unista pahimmat.



Missä uni viipyy?
En meinaa saada unta.
Missä uni viipyy?
Olen väsynyt ja haluan jo nukkua.
Päivän tapahtumat vain päässä pyörii.
Onko nukkumatti unohtanut minut?
En meinaa saada unta.



Herätyskello soi
Herätyskello soi, mutta jatkan vain unta.
Velvollisuudet odottaa ja todellisuuteen pitäisi palata.
Väsyttää ja haluaisin jatkaa vain unta.
Jos ihan hetken vaan voin tässä makaa.
Laitan torkun ja jatkan vain unta.
Yhä uudestaan ja uudestaan kunnes kiire koittaa.


Sanni Repo 16C



































Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

-
Sotilas asteli varautuneena kauemmaksi turvallisuutta tuovan teltan ympäristöstä, kauemmaksi puiden suojaan kylmyyden kovettamaa tietä pitkin. Toisaalta hän rakasti vartiovuoroja, kun sai tilaa omille ajatuksilleen, toisaalta inhosi sitä jännittyneisyyttä ja pelkoa, mitä siihen liittyi. Sotilaan katse kiersi ympäristössä, etsi kaikkea poikkeavaa liikettä. Luotien repimät puiden kaarnat muistuttivat häntä käydystä taistelusta. Se muistutti häntä sodasta, sen julmuudesta, ikävästä kotiin. Se muistutti häntä halusta päästä pois rintamalta, vaimon ja lapsen luokse. Hän palautti ajatuksensa tähän hetkeen, jossa kylmyys nakersi hänen mieltään. Sotilas nosti takkinsa kaulusta ylemmäksi, jotta viima ei pääsisi koskettamaan kylmillä käsillään hänen kasvojansa. Hän kohdisti hetkeksi kaiken keskittymisensä kuuntelemiseen, mutta lintujen laulun lisäksi hänen korviinsa ei kuulunut  mitään huolestuttavaa. Kuitenkin hän kauhulla odotti vain sitä hetkeä, että jossakin pamahtaisi ja aseen tappava k...
Lue lisää

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

-
                                              Rakkauden muodot 13 Hän oli prinsessani, mutta nyt hän on minun rakas enkelini. Sitä hän oli.  Katselin Millan tumman ruskeita silmiä, kun loppukesän viimeiset lämpimät auringon säteet valaisivat hänen kasvonsa. “Kuule Aada”, hän aloitti ja käännyin katsomaan häntä silmiin. Ne olivat niin kauniit, juuri oikea sekoitus syksyn lehtien oranssinruskeaa ja tammen rungon tumman ruskeaa. En olisi ikinä halunnut irrottaa katsettani niistä silmistä, mutta Milla kääntyi taas kohti aurinkoa ja naurahti. “Tää voi ehk kuulostaa vähän hupsulta, mut mä oon jo tosi pitkään halunnu vaaleanpunaiset hiukset” hän totesi sen hieman ujosti ja huomasin, että asia oli selvästi mietityttänyt häntä.  “Mun mielest ne sopis sulle tosi hyvin. O...
Lue lisää

Novelli

-
  Novelli – Kumpi eka mäen päällä! huusin ja säntäsin juoksuun. Pikkusisko kiljaisi ja ryntäsi perääni. Viiletin varvikkoista mäkeä ylös ja ehdin kukkulalle ensimmäisenä. Istahdin huohottaen kiven päälle odottamaan.     Toukokuinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja kiurujen laulu kuului läheisten peltojen yltä. Kauempana virtaavan suuren puron hiljainen solina kantautui korviini ja muistin kaarnalaivat, jotka olimme eilen laskeneet sen matkaan. Missähän ne olivat nyt?    Pikkusisko ja äiti pääsivät vihdoin luokseni, ja etsimme kukkulan etelärinteeltä kohdan, josta näki kotitalolle ja jossa maaperä oli pehmeää. Nostimme siskon kanssa äidin tuomasta kassista molemmille pienet männyntaimet, jotka aioimme istuttaa.     Äidin muokattua maata sopivaksi laskimme taimet kuoppaan ja peitimme sen mullalla. Katselimme innoissamme kahta pientä, polvenkorkuisista puuvauvaa, joista kasvaisi vielä isoja puita, taloakin isompia!   ...
Lue lisää