Kesällä -17 (runokokoelma)

-


Kesällä -17


---------------------------------------------------
Viimein lakit jaetaan
ja ruusut käteen työnnetään.
Viimeinen todistus on annettu.
Ovi aukeaa. Loma alkaa.
Vihdoin vapaus koittaa,
kun opinnot jäävät kesäksi.
Vielä elämä hymyilee
Ja aurinko paistaa.


---------------------------------------------------


Työ.
Iso ja pelottava
Paljon puhuttu ja spekuloitu
Opiskelun, rankan opiskelun, päämäärä
Kokemusta ja taskurahaa
Nyt se alkaa
Kesätyö.


---------------------------------------------------


Kävelen suuren hallin luo,
maatilan varaston sisään.
Pieni pöytä katoaa hallin suurien seinien alle.
Epävarmuus ja ahdistus täyttää mielen.
“Tervetuloa” kajahtaa ilmoille pöydän takaa.
Kädet hikoavat ja puhe kangertaa.
Uusi paikka, uudet ihmiset, uudet tavat
Jännitän kaikkea ja pelkään tehdä mitään.
Kävelykierros mansikkapelloilla ja maatilan rakennuksissa helpottaa.
Raikas ilma, tuoreet mansikat ja lämmin keli rentouttaa mieltä, kuin kehoa.
Mukavuuden tunne häviää nopeasti sanoihin “Työtehtäviisi kuuluu…”
Synkkä ahdistus palaa.
Mansikoiden keruu, myynti ja lajittelu, sekä asiakaspalvelu
Yksinkertaista, helppoa
Tylsää, ikävää
Opettavaista, nöyrää työtä.


---------------------------------------------------


Leppäveden mansikkatila
Saaja:
Markus Linden
FI73 8351 9836 0000 52
Siirron arvo:
1250,50€
Viesti saajalle:
Palkka työjaksolta 15.6-20.7.2017


---------------------------------------------------


Aurinko
Jäätelö
Ystävät
Ranta
Kioski
Keskusta
Uimista
Hauskanpitoa
Juhlimista
Kesä.


---------------------------------------------------


Lomalla viimeinkin
Havaiji paidat repussa.
Gran Canaria
Aurinko ja turkoosi meri.
Lehden mainos ei mieltäni lämmitä
VR:n junan penkissä.
Mökille matkalla
Moskiittoja kaikialla.
Lomalla viimeinkin.


---------------------------------------------------


Kesäiltana lämpimänä
Taskut täynnä hiekkaa
Ja sydän intoa.
Sinä katselit kalliolla
Minä rannalla
Kohti merta
Aavaan aukeuteen-
Laskevaan aurinkoon
Valo hiipuu
Sitä kiinni en saa.
Valo ja lämpö
Pian muistoissa vain
Me kaksi
Meren äärellä.
Auringon valo hiipuu,
Kuten kaikki aikanaan.


---------------------------------------------------


Ohi on
Tartu hetkeen, carpe diem
Hyvistä hetkistä pitää nauttia
Puupäänä sivuutin kaiken
Katkerana kadun kotona
Loma loppuu ja nurmikko jatkaa kasvua
Huominen on aina tulevaisuutta
Ja eilinen menneisyyttä
Actum ne agas, älä tee tehtyä
---------------------------------------------------

Niko Hellgren 16A

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Novellikokoelma

-
Sotilas asteli varautuneena kauemmaksi turvallisuutta tuovan teltan ympäristöstä, kauemmaksi puiden suojaan kylmyyden kovettamaa tietä pitkin. Toisaalta hän rakasti vartiovuoroja, kun sai tilaa omille ajatuksilleen, toisaalta inhosi sitä jännittyneisyyttä ja pelkoa, mitä siihen liittyi. Sotilaan katse kiersi ympäristössä, etsi kaikkea poikkeavaa liikettä. Luotien repimät puiden kaarnat muistuttivat häntä käydystä taistelusta. Se muistutti häntä sodasta, sen julmuudesta, ikävästä kotiin. Se muistutti häntä halusta päästä pois rintamalta, vaimon ja lapsen luokse. Hän palautti ajatuksensa tähän hetkeen, jossa kylmyys nakersi hänen mieltään. Sotilas nosti takkinsa kaulusta ylemmäksi, jotta viima ei pääsisi koskettamaan kylmillä käsillään hänen kasvojansa. Hän kohdisti hetkeksi kaiken keskittymisensä kuuntelemiseen, mutta lintujen laulun lisäksi hänen korviinsa ei kuulunut  mitään huolestuttavaa. Kuitenkin hän kauhulla odotti vain sitä hetkeä, että jossakin pamahtaisi ja aseen tappava k...
Lue lisää

Novellikokoelma: Rakkauden muodot

-
                                              Rakkauden muodot 13 Hän oli prinsessani, mutta nyt hän on minun rakas enkelini. Sitä hän oli.  Katselin Millan tumman ruskeita silmiä, kun loppukesän viimeiset lämpimät auringon säteet valaisivat hänen kasvonsa. “Kuule Aada”, hän aloitti ja käännyin katsomaan häntä silmiin. Ne olivat niin kauniit, juuri oikea sekoitus syksyn lehtien oranssinruskeaa ja tammen rungon tumman ruskeaa. En olisi ikinä halunnut irrottaa katsettani niistä silmistä, mutta Milla kääntyi taas kohti aurinkoa ja naurahti. “Tää voi ehk kuulostaa vähän hupsulta, mut mä oon jo tosi pitkään halunnu vaaleanpunaiset hiukset” hän totesi sen hieman ujosti ja huomasin, että asia oli selvästi mietityttänyt häntä.  “Mun mielest ne sopis sulle tosi hyvin. O...
Lue lisää

Novelli

-
  Novelli – Kumpi eka mäen päällä! huusin ja säntäsin juoksuun. Pikkusisko kiljaisi ja ryntäsi perääni. Viiletin varvikkoista mäkeä ylös ja ehdin kukkulalle ensimmäisenä. Istahdin huohottaen kiven päälle odottamaan.     Toukokuinen auringonpaiste häikäisi silmiä ja kiurujen laulu kuului läheisten peltojen yltä. Kauempana virtaavan suuren puron hiljainen solina kantautui korviini ja muistin kaarnalaivat, jotka olimme eilen laskeneet sen matkaan. Missähän ne olivat nyt?    Pikkusisko ja äiti pääsivät vihdoin luokseni, ja etsimme kukkulan etelärinteeltä kohdan, josta näki kotitalolle ja jossa maaperä oli pehmeää. Nostimme siskon kanssa äidin tuomasta kassista molemmille pienet männyntaimet, jotka aioimme istuttaa.     Äidin muokattua maata sopivaksi laskimme taimet kuoppaan ja peitimme sen mullalla. Katselimme innoissamme kahta pientä, polvenkorkuisista puuvauvaa, joista kasvaisi vielä isoja puita, taloakin isompia!   ...
Lue lisää