Runokokoelma

 Runokokoelma

sälekaihtimien välistä pilkistää terävä auringonvalo

se läpäisee ikkunan ja maalaa seinälleni kuvia

siitä on tullut jälleen aamuvirkku

kun se tervehtii minua hymyllään

puut palaavat talviuniltaan

ne ovat tulleet juhlimaan kevättä

ne pukevat itsensä värikkäiksi

valmiina kesän kestävään seikkailuun

tänään taivas on painava ja aurinko nukkuu

pilvet käpertyvät sen ympärille

ja alkavat itkeä

kyyneleet valuvat ikkunoita pitkin

seuraan niiden muodostamia reittejä

ilmassa tuoksuu toiveikkuus

sateen jälkeinen uusi alku

kun talven huolet sulavat pois

ja palataan takaisin kotiin

tuuli silittää hellästi poskeani

ja puhdistaa kasvoni

se puhaltaa kevyesti haavoihin

ja parantaa ne aivan kuten lapsena

vesi kimaltaa auringossa

kuohuva koski kuulostaa siltä

kuin se puhuisi minulle

kielellä jota ymmärrän

aurinko kohdistaa valokeilansa

vaaleanpunaisiin kirsikkapuihin

joita ihmiset kiirehtivät katsomaan

ja nauttimaan pienistä hetkistä